XLVI Muualla

Emmerie oli ollut vähäsanainen puheistaan rehtorin kanssa. Hänen vähäsanaisudessaan ei tietenkään ollut mitään uutta. Taivas oli sininen, hanasta tuli kylmää vettä ja paras ystäväni lähetti yksisanaisia viestejä, joissa oli ehkä yksi tähdenmuotoinen tarra mukana – kaikki tämä oli aivan normaalia, tuttua, tottumusta ja sitä nimenomaista arkea. Tunne jossain sanoi toisin, ja oli edelleen hankalaa olla … Jatka artikkelin XLVI Muualla lukemista